Kimmo Kajaste: Rakennussuojelua tarvitaan identiteetin vahvistamiseksi

Huolella toteutettu kulttuuriympäristö, harmoninen maisema ja kaupunkikuva ovat voimavara innovaatioiden ja uusien ideoiden synnyttämisessä. Ne ovat myös asukkaiden viihtyvyystekijä. Tutkimuksin on myös osoitettu, että kulttuuriympäristöllä, rakennusperinnöllä ja historiallisella rakennuskannalla on myönteinen vaikutus alueen tulonmuodostukseen.

Rakennussuojelullisten ja taloudellisten arvojen ei tarvitse olla keskenään ristiriitaisia, mieluummin päinvastoin.

Minulla oli ilo olla toisena puhujana Euroopan rakennusympäristöpäivän valtakunnallisessa avajaistilaisuudessa Helsingissä vuonna 2009 yhdessä silloisen asuntoministeri Jan Vapaavuoren kanssa.

Jo tuolloin esitin, että kussakin maamme kunnassa laadittaisiin suunnittelua, kaavoitusta ja päätöksentekoa helpottavat sekä tietysti rakennussuojelua edistävät kulttuuriympäristöohjelmat. Tuo ohjelma luo myös hyvän pohjan kestävälle ja järjestelmälliselle varainkäytölle, osin perustan myös korjausrakentamiselle.

Itä-Uudenmaan rakennussuojelusäätiö Salvus ja itse monesti esitelmöitsijänä olemme jo vuosikymmenen ajan toistuvasti esittäneet tuon inventointeihin perustuvan, valtuustossa hyväksyttävän asiakirjan laatimista Porvoossa ja muissa Itä-Uudenmaan kunnissa.

Porvoossa ei esitykseen ole toistaiseksi tartuttu. Tällä hetkellä aiheesta on tosin esityksiämme mukaillen tehty valtuustoaloite.

Alueen oma identiteetti ja tunnistettavat paikalliset piirteet vahvistavat aluetaloutta ja asukkaiden kiinnittymistä alueelle, juurtumista.

Kun kaupungilla, kunnalla on selkeä oma identiteetti, se on paikka, jonka asukkaat kokevat yhteisesti omakseen ja johon he haluavat kuulua.

Kulttuuriympäristö on voimavara

Identiteetti ja paikan henki syntyvät ajan myötä, mutta asiaa auttaa, kun jo aluetta suunniteltaessa ja rakennettaessa lähtökohdaksi otetaan alueen ne ominaisuudet, jotka tekevät siitä erityislaatuisen ja erottavat sen muista alueista. Näitä ovat monet luonnon- ja kulttuuriympäristön piirteet, vanhat rakennukset sekä tietysti paikan historia ja aikaisempi käyttö.  

Historiallisen jatkuvuuden vaaliminen myös rakennussuojelun keinoin tuo ympäristöön pysyvyyttä ja sitä kautta turvallisuudentunnetta. Maisemamme, myös kaupunkikuvamme, on kokonaisuus, jossa historia ja nykypäivä kohtaavat.

Kulttuuriympäristö on toisaalta uusiutumaton voimavara, toisaalta se uusiutuu ja kehittyy jatkuvasti.

Historian jatkuvuus ja ympäristömme kerroksisuus on syytä aina ottaa huomioon suunnittelussa, rakentamisessa ja suojelutoimissa. Jokainen kerrostuma on viesti tulevaisuuteen!

Kyse on aikajänteistä, historian merkityksen oivaltamisesta ja samalla arvoistamme ja yhteisöllisyydestämme.

On syytä muistaa, että maamme rakennuskannasta peräti yli 80 prosenttia on pystytetty vasta toisen maailmansodan jälkeen. Itä-Uudellamaalla on laskettu, että vain 5 prosenttia rakennuksista on ajalta ennen 1920 ja viisitoista prosenttia rakennettu ennen vuotta 1940.

Kulttuuriympäristö kiinnekohtineen, lähiympäristö ja elämämme jatkuva, pysyvä vuorovaikutussuhde luontoon ovat tärkeä osa suomalaista ja jokaisen suomalaisen identiteettiä.  Ja ihminen tarvitsee juuria ollakseen minä - oma eheä yksilönsä ja ollakseen suvaitseva ja ymmärtävä, henkisesti hyvinvoiva.
 
Aikajänne kuuluu erottamattomasti kokemusmaailmaamme; myös maiseman ja rakennusperinnön vaalintaan. Tämä myös velvoittaa meitä.

Kyse on kokonaisuudesta

Rakennussuojelussa ja rakennetun ympäristön kehittämisessä on kyse myös maisemasta ja maisema-alueista. Luonto on tässäkin kaiken lähtökohta. Luonnon tarjoamat mahdollisuudet ovat se kivijalka, jonka varassa kulttuuriympäristöä vaalimme ja myös rakennussuojelua edistämme.

Esteettisyys ja eheyden kaipuu on olennainen osa ihmismieltä. Tavoitteenamme on luoda maisemaan, arjen ympäristöön harmoniaa ja kauneutta sekä terveellisyyttä ja turvallisuutta. Kulttuuriympäristöllä on keskeinen merkitys ihmisen identiteetille ja viihtyvyydelle.

Rakennusperinnöstä ja kulttuuriperinnön kunnioittamisesta, vaalimisesta ja niistä jatkuvasti huolehdittaessa on syytä muistaa, että rakennetun ympäristön ja yksittäisen rakennuksen säilyminen, tulevaisuuden turvaaminen on vahvasti omistajan asia.

Rakennussuojelu ja kulttuuriympäristöistä huolehtiminen on aina pitkäkestoista ja pitkäjänteistä toimintaa. Kun tätä työtä yhdessä tehdään, hoidetaan suhdettamme menneeseen esivanhempiemme kulttuuriperintöön ja samalla vahvistetaan identiteettiämme ja luodaan kuntayhteisölle elinvoimaa.

Hyvin hoidettu, viihtyisä ja turvallinen elinympäristö on kunnan vetovoimatekijä ja kertoo paljon kunnan oman toiminnan arvoista ja ympäristön merkityksen arvostamisesta. Hyvä asuinympäristö on kaupungille ja kunnalle kilpailuetu.

Kulttuuriympäristömme, rakennettu ympäristö, jossa on tallella ajan henki ja kunkin aikakauden jälki on alueellisen ja paikallisen menestyksen tärkeä perusta.

On muistettava, että mikä rakennetussa ympäristössä kerran revitään, tuhotaan, sitä ei enää ole.

Eri yhteyksissä olen aina painottanut, että hyvä kulttuuriympäristö tukee asukkaiden viihtyvyyttä, uusien elinkeinojen syntymistä ja vanhojen kehittymistä sekä alueiden omiin vahvuuksiin perustuvaa kehittämistyötä ja esimerkiksi matkailua.

Olemassa olevan rakennuskannan, infrastruktuurin ja kulttuurimaisemien hyvä hoito on myös kestävän kehityksen perusta.

Mielestäni kunkin kunnan jäsenet, asukkaat, yhteisöt ja yritykset ovat oman elämänympäristönsä asiantuntijoita. Vuorovaikutus, tiedon saatavilla olo ja avoin kommunikaatio ovat olennainen osa yksilön ja yhteisön toimintaa, yhdyskuntasuunnittelua ja myös kulttuuriympäristön vaalintaa, jossa rakennussuojelu on yksi keskeinen ulottuvuus.

Suojelussa eivät suunnittelijat ja viranomaiset saa sortua sellaisiin ohjeisiin ja määräyksiin, jotka koetaan kohtuuttomiksi ja jotka karkottavat muut toimijat henkisesti ja asiallisesti poispäin tuiki tärkeästä rakennussuojelusta.

Yhteisestä ympäristöstä on yhdessä pidettävä huoli ja yhteistyössä sitä vaalittava oli kyse sitten luonnonympäristöstä, rakennussuojelusta tai ihmisen toimin syntyneestä kulttuuriympäristöstä.
Kimmo Kajaste,
Itä-Uudenmaan rakennussuojelusäätiö Salvuksen puheenjohtaja,
maakuntaneuvos

Rakennussuojeluajatelmia (Kimmo Kajaste)

• Arvot ja asenteet ratkaisevat rakennussuojeluperintömme siirtymisen tuleville polville.
• Tunne ja hyväksy historia.
• Kunnioita kulttuurihistoriallisia arvoja.
• Arvosta kokonaisuutta, maisemaa ja kaupunkikuvaa.
• Vahvista omaa ja muiden identiteettiä viisaalla rakennussuojelulla.
• Muista viherympäristö.
• Ymmärrä omaleimaisuuden, ihmisen mittakaavan merkitys.
• Jos voit säästää – säästä.
• Alkuperäisyys kunniaan kunnostuksessa, korjausrakentamisessa.
• Sisätilat ja huonejaot ovat vanhassa osa rakennusperintöämme.
• Käytä oikeita materiaaleja ja rakennustekniikkaa.
• Hyödynnä ammattitaitoa suunnittelussa, toteutuksessa.

Ajatelmat on esitetty Salvuksen ja virolaisten rakennussuojelijoiden  yhteisen ”Vana maja” -nimisen Interreg-projektin seminaarissa Tallinnassa vuonna 2006.