|
Vanhan Porvoon tunnustuspalkinnon luovutuspuhe
Porvoo 16.11.2023 Vanhan Porvoon Kauppiasyhdistyksen edustajat! Hyvät ystävät, bästa vänner! Vanhan Porvoon tunnustuspalkinto annetaan Vanhan Porvoon ainutkertaisen kulttuuriympäristön, rakennussuojelun ja elinvoiman hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä ja arvokkaan rakennuskannan säilyttämisestä. Palkintoajatus syntyi jo vuonna 2016 Salvukseen fuusioidun Porvoon Vanhan Kaupungin Säätiön hallituksessa. Salvus jatkaa näin perinnettä. Kohokuvioisen pronssisen palkinnon on luonut kuvanveistäjä, professori Kimmo Pyykkö. Itä-Uudenmaan Rakennussuojelusäätiö – Östra Nylands Byggnadsvårdsstiftelse Salvus on päättänyt myöntää Vanhan Porvoon tunnustuspalkinnon ja siihen liittyvän kunniakirjan Vanhan Porvoon Asukasyhdistykselle (Köpmannaförening i Gamla Borgå) ja arkkitehti Aarne Launokselle. Vuonna 1986 perustettu Vanhan Porvoon Kauppiasyhdistys ja kaupunginosan kaikki yrittäjät vaalivat olemassaolollaan ja omalla toiminnallaan porvoolaisia perinteitä. Onhan Porvoo ollut kauppapaikka jo varhain keskiajalla. Ilman ainutkertaisen kaupunginosan putiikkeja, kauppoja, ravintoloita, eri yrityksiä ja kauppiasyhdistyksen toimintaa ei Porvoon ainutkertaisen kaupunginosan elinvoima olisi sitä mitä se tänään on. Ennen yhdistyksen perustamista olivat yrittäjät jo aktiivisia. Joulun avaus-perinteenkin voi laskea alkaneen jo 1950-luvulla maamme vanhimman tavaratalo Simolinin toimin. Jouluikkunoiden, Joulupukin läsnäolon ja sittemmin Joulun avajaisten perusta laskettiin jo tuolloin. Mainittakoon, että Kauppiasyhdistys osti ja asennutti myös ensimmäiset jouluvalot Vanhaan Porvooseen. Kaikessa ja kaikkien alueiden elinvoiman ja kulttuuriympäristön vaalinnassa tarvitaan aktiivisia ja sitoutuneita ihmisiä. Kauppiasyhdistys ja sen jäsenet ovat lisänneet olennaisesti Vanhan Porvoon viihtyvyyttä, toimivuutta ja houkuttelevuutta. Kiitettävästi on vaalittu Vanhan Porvoon ainutlaatuisuutta ja myös yhteisöllisyyttä. On tehty töitä talkoohengessä, tehty pitkäjänteistä, sitkeää työtä koko Vanhan Porvoon elinvoiman ja alueelle suuntautuvan matkailun hyväksi. On tarjottu palveluja ja elämyksiä, arvostettu vanhoja rakennuksia niiden merkitys oivaltaen. On luotu ja ylläpidetty myös pysyviä, suuren suosion saaneita vuosittaisia perinteitä Joulukadun avajaisista Kummitusten yöhön. On tehty yhteistyötä keskenään ja yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Jäsenilleen yhdistys on järjestänyt koulutusta ja informaatiota – on monin tavoin annettu apua ja tukea yrittäjyydelle. Varmasti me kaikki arvostamme tuollaista toimintaa. Se ylläpitää kaupunginosan kannalta olennaista yritystoimintaa. Perustamisestaan alkaen Kauppiasyhdistys on luonut verkoston ja ollut mainio yhdysside ja myös tuki monelle Vanhassa Porvoossa yksin puurtavalle yrittäjälle. Puheenjohtajat ovat aina yhdistyksen keskeisiä toimijoita. Vanhan Porvoon Kauppiasyhdistyksen perustajajäseninäkin olleet lelukauppias Torsten Bergman ja valokuvaaja Antero Lindell toimivat myös puheenjohtajina. Muina puheenjohtajina ovat vuosikymmenten aikana olleet Essi Lillqvist, Ingmar Henriksson, Åke Henriksson, Airi Kallio, Raimo Manninen, Fred Sahala, Kaj Holmen, Markku Lehto, Monica Hänninen, Hilkka Ahokas, Matti Jussila, Helena Roos-Lindell, Tiina Rosendahl, Hannele Gustafsson, Satu Hiltunen ja nykyisin Päivi Dietrich. Vanhan Porvoon kaikki kaupat, putiikit ja yritykset, niiden omistajat ja työntekijät ovat olennainen osa kaupunginosan elämää ja muodostavat keskeisen vetovoimatekijän matkailijoille ja ylpeyden aiheen meille porvoolaisille. On toivottava, että Porvoon kaupunki panostaa ja suuntaa resursseja Vanhan Porvoon ja kaupunginosan muodostaman toiminnallisen ja fyysisen kokonaisuuden kehittämiseen. On aiheellista luoda Vanhalle Porvoolle selkeä näkymä huomiseen ja samalla entistä paremmat puitteet myös liiketoiminnalle. ---- Salvus-säätiön hallitus on päättänyt tänä vuonna myöntää Vanhan Porvoon tunnustuspalkinnon myös arkkitehti Aarne Launokselle. Hänen iästään johtuen palkinto on luovutettu hänelle eri tilaisuudessa. Arkkitehti Launos toimi pitkään Porvoon kaupunginarkkitehtinä. Hänen kädenjälkensä näkyy Porvoon koko kaupungin yhdyskuntasuunnittelussa ja kehittymisessä. Sittemmin, vuonna 1998, Launos perusti Vanhaan Porvooseen oman arkkitehtitoimiston, jonka pöydillä hahmottui moni yksittäistalo ja suunnitelma. Aarne Launoksen johdolla syntyi muun muassa ”Vanhan Porvoon rakentamista ohjaava kokonaissuunnitelma 1972”. Tuo ”Valkoinen kirja” oli merkittävä työtulos ja vaikutti vahvasti Vanhan Porvoon kehityksessä. Suunnitelmassa luotiin perusta kaupunginosan ominaisilmeen säilyttämiselle, perinteen vaalimiselle, asemakaavamääräysten käytölle sekä kulttuurihistorian ja kaupunkikuvan turvaamiselle kokonaisuutena ja yksittäisten rakennusten kohdalla tulevina vuosikymmeninä. Arkkitehti Launos, tuttu ja arvostettu persoona Porvoon vanhassa kaupungissa oli perustamassa myös Vanhan Porvoon Asukasyhdistystä ja toimi sen ensimmäisenä, aktiivisena puheenjohtajana. Launoksen ansiot ovat tunnetut sekä hänen Porvoon kaupunginarkkitehtinä tekemästään yhdyskuntasuunnittelutyöstä ja monesta Vanhan Porvoon kehittämiseen ja rakennuskannan suojeluun liittyneestä suunnitelmasta ja teosta. ---- Toivon, että nyt Vanhan Porvoon Kauppiasyhdistykselle luovutettava tunnustuspalkinto kannustaa jatkamaan hyvää toimintaa meidän kaikkien rakastaman ja suuresti arvostaman Vanhan Porvoon hyväksi edelleen laadukkaita palveluja ja elämyksiä tarjoten. Onneksi olkoon! Kimmo Kajaste, Salvus-säätiön puheenjohtaja, maakuntaneuvos Itä-Uudenmaan Kulttuuriympäristöpalkinnon luovutuspuhe ja avaus
Liljendal 7.9.2023 Euroopan kulttuuriympäristöpäivien teema on ”Elävä perintö” ja päiviä vietetään juuri nyt eri puolilla maanosaamme. Itä-Uudenmaan Rakenussuojelusäätiö – Östra Nylands Byggnadsvårdstiftelse Salvus jakaa tänään Itä-Uudenmaan kulttuuriympäristöpalkinnon. Haluamme palkitsemisella arvostaa paikallismuseoiden työtä ja toimintaa alueensa kulttuuriperinnön vaalijoina, tallentajina ja eteenpäin viejinä, tapahtumien ja näyttelyiden järjestäjinä, elävän perinnön ylläpitäjinä. Kiitän museonjohtaja, museologi Johanna Lehto-Vahteraa siitä, että hän on lupautunut esitelmöimään meille juuri tuosta aihepiiristä. Itä-Uudenmaan kulttuuriympäristöpalkinnon vastaanottaa tänä vuonna Liljendals hembygdsförening ja Wårkulla hembygdsgård. Palkintona on Salvus-säätiön puinen tunnus. Se on säätiömme symboli, konsoli, joka tarkoittaa rakennuksen ulkonevaa osaa kannattavaa tukea. Symbolimme kertoo säätiön halusta tukea ja kannattaa toimialueellamme itäisellä Uudellamaalla kaikkia, yksityisiä ja julkisia yhteisöjä ja yksittäisiä ihmisiä rakennusten ja maisemakokonaisuuksien vaalimiseen. Konsoli näkyy myös kulttuuriympäristöpalkinnon kunniakirjassa. Säätiömme latinankielinen nimi ”salvus” on sanana monimerkityksinen: pelastunut, terve, vahingoittumaton, eheä, hengissä, rauhassa oleva, turvassa oleva. Vuonna 1984 perustettu Liljendal hembygdsförening toimii laaja-alaisesti. Sen hallinnassa ja omistuksessa on useita Liljendaliin, sen historiaan ja perinteisiin liittyviä rakennuksia, jotka ovat myös vuokrattavissa. Yhdistyksen omia tilaisuuksia ja tapahtumia on vuoden kierrossa paljon. Työtä ja talkoohenkeä on tässä yhteisössä tarvittu ja tarvitaan. Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen rikastuttavat ihmisen elämää - myös paikallista yhteenkuuluvuutta, vahvaa identiteettiä. Kulttuurisen ympäristön säilyttäjinä Liljendalin kotiseutuyhdistys ja Wårkulla, kuten sen muutkin rakennukset ja yhteisön moninainen toiminta näyttelyineen, talkoineen, tapahtumineen palvelevat mainiosti seudun asukkaiden juurevuutta ja perinteitä. Pidän tätä kovin tärkeänä, sillä tietäen tai tietämättään ihminen kokee kulttuuriympäristönsä ja myös luonnonympäristön, tärkeäksi osaksi identiteettiään, minuuttaan - olemassaoloaan. Vapaaehtoinen toiminta oman ympäristön, oman seutukunnan perinteiden vaalimisessa on tavattoman arvokasta. Se vaatii paljon aikaa, paneutumista, työtä, Vaan varmasti se myös paljon antaa. Onhan kyse sukupolvien perinnön viemisestä elävänä, taltioituna, hoidettuna kohti uusia aikoja, kohti tulevaisuutta. Pieni ja nuori kansakuntamme tarvitsee kipeästi kansallisesti ja paikallisesti itsetuntoaan tukevia juuriansa monikulttuurisuuden ja kansainvälisten vaikutusten haasteissa. Juurista kasvaa yhtenäisyyden kestävä puu. Yksi osoitus yhdistyksen toimien monipuolisuudesta on sekin, että kesäkuussa tuossa Wårkullan kauniilla pihamaalla pidettiin ulkoilmajumalanpalvelus (Agricola svenska församling). Liljendalin kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä Wårkullan kotiseututalo rukoushuoneineen ja kokoelmineen on kokonaisuus, jota on taidolla ja huolella hoidettu ja kehitetty. Kokonaisuus on myös luonteva osa ympäröivää pihaa, kulttuurimaisemaa. Kotiseututalon pihapiiriä on vaalittu hyvin ja uudisrakentaminen on toteutettu mainiosti ympäristöön sopivaksi. Vanhan ajan koululuokkanurkkaus puhuttelee. Maiseman komistuksena on talkoovoimin pystytetty hulppea riukuaita. Talkoissa täällä vaalitaan perinteisiä korjausrakentamisen käytäntöjä. Itä-Uudellamaalla on yli 30 paikallis- ja kotiseutumuseota, joista kukin tavallaan tekee korkealle arvostettavaa työtä oman alueensa kulttuuriperinnön säilymisen sekä henkisen ja fyysisen kulttuuriympäristön hyväksi. Tästä ovat juuri tämä yhteisö ja sen toiminta ja rakennukset erinomaisena esimerkkinä. Tänään palkitsemme hyvään ja toimeliaaseen huomiseen kannustaen Liljendalissa Wårkullan kotiseututalon ja aktiivisen Liljendal Hembygsföreningenin. Kimmo Kajaste, Itä-Uudenmaan Rakennussuojelusäätiö Salvuksen puheenjohtaja, maakuntaneuvos Hyvät Postimäen kannatusyhdistyksen edustajat, hyvät läsnäolijat!
Kerrostumien, erilaisten ja eriaikaisten maisemien ja rakennetun ympäristön suojelulla ja vaalimisella varmistetaan kulttuuriympäristömme säilyminen jälkipolville ja lisätään myös yhteenkuuluvuutta. Me elämme kulttuuriympäristössä. Se on tärkeä osa identiteettiämme. Tuossa hengessä on aikanaan perustettu Itä-Uudenmaan Rakennussuojelusäätiö Salvus – Östra Nylands Byggnadsvårdsstiftelse Salvus. Säätiömme viettää tänä vuonna 25-vuotisuutensa juhlavuotta. Juhlavuotensa merkeissä Salvuksen hallitus päätti perustaa itäuusmaalaisen kulttuuriympäristöpalkinnon. Palkinnolla haluamme kannustaa ihmisiä ja yhteisöjä Itä-Uudellamaalla kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön vaalimiseen. Itä-Uudellamaalla on ilahduttavan paljon paitsi arvokkaita kulttuuriympäristöjä, myös rakennusperinnön vaalijoita ja suojelijoita. Kesän aikana Salvuksessa kartoitettiin ansioituneita tahoja itäisen Uudenmaan ensimmäisen Salvus-kulttuuriympäristöpalkinnon saajaksi. Syntyi mittava luettelo hyvistä ehdokkaista. Oli yksittäisiä aktiivisia ihmisiä ja joukko alueemme kulttuurimaiseman ja -ympäristön säilyttämisen hyväksi työtä tekeviä yhteisöjä. Oli myös julkishallinnon toimijoita. Hallituksemme päätyi yksimielisesti Postimäen valintaan. Perusteet näkyvät ympärillämme Postimäellä, täällä säilytetyissä ja tänne siirretyissä rakennuksissa. Täällä on pitkään panostettu elävän kulttuuriympäristön luomiseen, sen museaaliseen säilyttämiseen ja samalla kävijälle henkisesti ja toiminnallisestikin virikkeiden, muistojen antamiseen. Salvus-säätiön kulttuuriympäristöpalkinto on puinen tunnuksemme. Se on Salvuksen symboli, konsoli, jolla tarkoitetaan rakennuksen ulkonevaa osaa kannattavaa tukea. Symboli kertoo halustamme tukea ja kannattaa toimialueellamme kaikkia, yksityisiä ja julkisia yhteisöjä ja yksittäisiä ihmisiä rakennusten ja maisemakokonaisuuksien vaalimiseen. Konsoli näkyy myös kulttuuriympäristöpalkinnon kunniakirjassa. Säätiömme latinankielinen nimi ”salvus” on sanana monimerkityksinen: pelastunut, terve, vahingoittumaton, eheä, hengissä, rauhassa oleva, turvassa oleva. Te Postimäen Kannatusyhdistyksessä aktiivit, ja toki myös monet ennen teitä 1960-luvulta alkaen, olette taanneet sen, että arvokas kulttuuriympäristö Postbacken – Postimäki on vanhan latinalaisen ”salvus”-sanan mukaisesti hengissä ja turvassa. Iso Rantatie, nykyisin Kuninkaantie, kulki jo ammoin 1300–1400-luvuilla Postimäen vieritse. 1600-luvulla Ruotsin valtakuntaan tulee järjestetty postitoimi, ja Ilolaan perustetaan kievari. Vuonna 1638 perustetaan postilinja Turun ja Viipurin välille. Ilola sai ilmeisesti postimaatilan. Postimäen nimi syntyi. Isojaon myötä seudun tiloja jaetaan ja 1800-luvun lopulla Postimäestä tulee mäkitupalaisalue. Pieniä mäkitupalaisten rakennuksia Postimäen alueella on lähes 20 ja vanhin rakennus on vuodelta 1760! Kaikkia mäen 18:aa rakennusta en aio luetella. Postimäen hyvin toteutetuilta kotisivuilta löytyy hyvää tietoa kaikista. Alue on ainutlaatuinen, kunnostettu, restauroitu, remontoitu mäkitupalaisrakennusten muodostama kokonaisuus. Postimäki on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö. Eikä kyse ole vain rakennusperinnön vaalimisesta tai museotoimista, vaan monenlaisesta Postimäen kulttuuritoiminnasta. Mainiona lisänä ovat perinteiset kesäteatterinäytökset, nyttemmin myös oma Areena-teatteri, käsityöpäivät, kyläjuhlat, yhteislaulutilaisuudet ja lastenpäivät kuuluvat nekin tapahtumiin, joista Postimäki muistetaan. Kesäisin Postimäki on elävä, toimintaa sykkivä kulttuurikokonaisuus, jossa kunnioitetaan vanhaa rakennuskantaa, tarjotaan elämyksiä ja myös kaikkien vuokrattavissa olevia tiloja uniikissa ympäristössä. On näyttelytila, opastusta, kesäajaksi taiteilijoille tai käsityöläisille vuokrattava pieni kesäresidenssi ja tietysti myös muun muassa viihtyisä kahvitupa. Kotoisana säilytetty Postimäen ja sen rakennusten ympäristö kukkineen, nurmineen korostaa vehreydessään mäkitupien perinteistä punaisuutta ja harmautta ja on hyvä lisä kokonaisuuden mieltä tyynnyttävässä ja rauhallisessa ilmeessä. Postimäellä vieras viihtyy. Kesällä viihtyy ja voi hyvin myös muutama lammas. Nykyisin varmaan sanottaisiin, että Postimäellä ja sitä ylläpitävällä kannatusyhdistyksellä on hyvä palvelukonsepti. Postimäellä kannattaa käydä. Kiitän kaikkien rakennusperintöä ja kulttuuriympäristöä arvostavien ihmisten ja tietysti rakennussuojelusäätiö Salvuksen puolesta Postimäki – Postbacken -yhteisöä ja siinä toimivia. Postimäkeä vaalimalla, kehittämällä teette arvokasta ja kauas tulevaisuuteen kantavaa työtä. Ensimmäinen Salvuksen Kulttuuriympäristöpalkinto on myönnetty teille itäuusmaalaisen kulttuuriympäristön hyväksi tehdystä työstä. Se kunniakirjoineen olkoon teille kannustus hyvään huomiseen ja jatkuvaan jaksamiseen. Onneksi olkoon! Kimmo Kajaste, Salvus-säätiön puheenjohtaja, maakuntaneuvos 11.10.2021 Euroopan Kulttuuriympäristöpäivän Salvus-tilaisuus, avauspuhe
Eri puolilla Eurooppaa vietetään näinä päivinä eri puolilla Euroopan Kulttuuriympäristöpäiviä. Näitä ”European Heritage Days”-tilaisuuksia järjestetään yli 50ssä maassa ja osallistujia on noin 30 miljoonaa. Me täällä olemme osa varsin suurta kokonaisuutta. Samalla tavoin tämä vasta avattu näyttelytila on osa suomalaisen kulttuurin alati kasvavaa suurta kokonaisuutta; sekä puitteena että elämysten, kokemusten mahdollistajana. Tuo vieressä sijaitseva Albert Edelfeltin ateljeemuseo puhuttelee pelkällä olemassaolollaan - kuten vanhat rakennukset yleensäkin, vaikka eivät olisikaan luovuuden tyyssijoja kuten tuo ilahduttavasti säilynyt ja ylläpidetty pieni talo. Itä-Uudenmaan Rakennussuojelusäätiö Salvuksessa iloitaan kaikista säilyneistä rakennuksista samalla kun pyrimme edistämään itäisellä Uudellamaalla kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja ympäristökokonaisuuksien säilyttämistä sekä rakennus- ja miljöösuojelua. Hyvät läsnäolijat! Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tämänvuotinen kansallinen teema on ”Viihteen ja taiteen tiloissa”. Ihmisyhteisöissä on aina ollut paljon luovuutta, ilmaisukykyä, kauneuden ja harmonian tavoittelua. Tämä on otettava huomioon kaikissa yhdyskunnissa ja kaikessa suunnittelussa, myös meillä Porvoon kaupungissa, kun määritellään tavoitteita, pohditaan eri toimintojen sijoittumista ja tehdään päätöksiä ja tilaratkaisuja. Kulttuuri tuottaa merkityksiä ja sisältöjä, eräänlaisia kuvia kansakunnasta. Tieteellisessä pohdiskelussa on esitetty väite, että kansallinen identiteetti on ”kuvitteellinen yhteisö”. Kun luonto on kaiken alku, niin kulttuuri on keskeinen identiteettimme perusta. Kulttuuriympäristö on kaikkea sitä missä ihmisen jälki näkyy ja vaikuttaa, hyvässä ja pahassa. Kyse on aina ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Maisema on fyysinen ja kulttuuri henkinen kotimme. Me synnymme kansalliseen kulttuuriin ja olemme sen osa. Kulttuuriin kuuluvat yhteisöille tyypilliset henkiset, aineelliset ja myös älylliset ja emotionaaliset piirteet. Esteettisyys ja eheyden kaipuu on olennainen osa ihmismieltä. Taiteella, kaikella kulttuurilla, on kansallinen merkityksensä. Se on osa muistiamme. Se juurruttaa ja kiinnittää meidät tähän suomalaiseen yhteisöön. Kaikkinaisen kulttuurin läsnäolo, sen tilat ja tapahtumat sekä kulttuuri- ja rakennusperintö ovat kansallinen ja paikallinen voimavara. Ne ovat mahdollisuus ylläpitää ihmisen, asujan identiteettiä ja samalla välittää tuleville sukupolville jotakin tuiki arvokasta ja sellaista mitä ei voi rahalla mitata. Vaikka moni taiteen, kulttuurin ilmentymä syntyy yksin ja yksinäisyydessä ei se merkitse sitä, että emme tarvitsisi elämäämme rikastuttaville kulttuurikokemuksille tilaa - puitteita ulkona ja sisällä. Hyvät kuulijat! Porvoo on mitä mainioin kulttuurin keskittymä. Porvoossa on ollut ja on luovia ihmisiä, osaavia toiminnan organisoijia ja suuri joukko eri alojen taidokkaita tekijöitä ja harrastajia. Voi mainiosti sanoa, että täältä löytyy aina koko vuoden kierrossa kulttuurijanoiselle virkistystä. Porvoo on tässäkin mielessä kokemisen paikka meille täällä asuville ja täällä vieraileville. Itäisellä Uudellamaalla kulttuuritarjonnan runsaus ei rajoitu vain Porvooseen. Eri puolilla on taiteilijoita ja taitajia, kulttuurin tiloja ja kulttuuriympäristöjä. En ryhdy visioimaan tulevia. Totean vain uudelleen sen, että kulttuuri todella tarvitsee tilansa ja jos niitä ei ole, on ne tehtävä. Päätin kuitenkin sanoa nyt näin julkisesti usein taustakeskusteluissa sanomani Kahdella kansainvälisesti tunnustetulla ja maailmanmaineeseen yltäneellä porvoolaistaiteilijalla Albert Edelftillä ja Ville Vallgrenilla oli pitkään oma yhteinen nimikkomuseonsa keskellä Vanhaa Porvoota Museotorin laidalla. Näin ei ole enää. Tuo hieno ja uniikki museo on romutettu ja tilalle sisustettu kauppiastalo. Sellaisia on eri puolilla Suomea lukuisia. Edelfelt-Vallgren museo oli ainutkertainen ja puhutteleva. Se antoi kävijälle mahdollisuuden keskellä meille kaikille rakasta ja matkailijain suosimaa ympäristöä, Vanhaa kaupunkia, tutustua näiden kahden arvostetun taiteilijan töihin. Samalla museo piti esillä - jo pelkällä nimellänsä - Porvoota todella merkittävänä kulttuurikaupunkina. Pidän Edelfelt-Vallgren museon lakkauttamista skandaalimaisena, varsin ajattelemattomana tekona. Edelfelt-Vallgren museo on palautettava elämään ja näin kunnioitettava kahta suurta porvoolaistaiteilijaa ja heidän kansainvälistä ja kansallista merkitystään maamme taide-elämässä. Edelfelt-Vallgren museon rehabiliointi avaisi myös suoran yhteyden Vanhan kaupungin tarjonnasta tänne Albert Edelfeltin ateljeemuseoon ja Villa Albertiin muun muassa yhteisellä pääsylipulla. Uskon, että tästä Villa Albertista ja Edelfeltin ateljeemuseosta, näistä tiloista, kasvaa myös matkailullisesti tärkeä kohde ja tunnustettu osa itäuusmaalaista kulttuuritarjontaa. *** Galleristi, toimitusjohtaja Hanna Kaarina Syrjäläinen on tämän paikan kaikki kaikessa. Kiitos Syrjäläiselle ja Albert Edelfelt säätiölle mainiosti sujuneesta yhteistyöstä. Hanna Kaarinan puheenvuoron teemana on ”Haikko Albert Edelfeltin rakas kesäkoti”. Toinen puhujamme on sipoolainen kuvataiteilija Tero Annanolli. Hän kertoo ympäristön merkityksestä kuvataiteessa. Tero on työskennellyt muun muassa Villa Lantessa Roomassa ja Pariisissa ja hänen teoksiaan on esillä Villa Albertin ensinäyttelyssä. Tapahtumassa musiikista vastaa pianisti, Porvoonseudun musiikkiopiston opettaja Anu Holländer. Kiitän Syrjäläistä, Holländeriä ja Annanollia luvatuista esityksistä. Ja Teitä hyvä yleisö siitä, että olette paikalle saapuneet ja osoittaneet samalla kulttuuritahtoa. Kimmo Kajaste, maakuntaneuvos, Salvuksen puheenjohtaja |
Puheet ja artikkelit
Tällä sivulla julkaistaan Salvuksen tilaisuuksissa pidettyjä puheita ja muita artikkeleita. Arkisto
November 2023
Kategoriat
|
|