Kimmo Kajaste: Kulttuuri tarvitsee tilansa

Euroopan Kulttuuriympäristöpäivän Salvus-tilaisuus, avauspuhe

Eri puolilla Eurooppaa vietetään näinä päivinä eri puolilla Euroopan Kulttuuriympäristöpäiviä. Näitä ”European Heritage Days”-tilaisuuksia järjestetään yli 50ssä maassa ja osallistujia on noin 30 miljoonaa. Me täällä olemme osa varsin suurta kokonaisuutta.

Samalla tavoin tämä vasta avattu näyttelytila on osa suomalaisen kulttuurin alati kasvavaa suurta kokonaisuutta; sekä puitteena että elämysten, kokemusten mahdollistajana.

Tuo vieressä sijaitseva Albert Edelfeltin ateljeemuseo puhuttelee pelkällä olemassaolollaan - kuten vanhat rakennukset yleensäkin, vaikka eivät olisikaan luovuuden tyyssijoja kuten tuo ilahduttavasti säilynyt ja ylläpidetty pieni talo.

Itä-Uudenmaan Rakennussuojelusäätiö Salvuksessa iloitaan kaikista säilyneistä rakennuksista samalla kun pyrimme edistämään itäisellä Uudellamaalla kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja ympäristökokonaisuuksien säilyttämistä sekä rakennus- ja miljöösuojelua. 

Hyvät läsnäolijat!

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tämänvuotinen kansallinen teema on ”Viihteen ja taiteen tiloissa”. Ihmisyhteisöissä on aina ollut paljon luovuutta, ilmaisukykyä, kauneuden ja harmonian tavoittelua. Tämä on otettava huomioon kaikissa yhdyskunnissa ja kaikessa suunnittelussa, myös meillä Porvoon kaupungissa, kun määritellään tavoitteita, pohditaan eri toimintojen sijoittumista ja tehdään päätöksiä ja tilaratkaisuja.

Kulttuuri tuottaa merkityksiä ja sisältöjä, eräänlaisia kuvia kansakunnasta. Tieteellisessä pohdiskelussa on esitetty väite, että kansallinen identiteetti on ”kuvitteellinen yhteisö”.

Kun luonto on kaiken alku, niin kulttuuri on keskeinen identiteettimme perusta. Kulttuuriympäristö on kaikkea sitä missä ihmisen jälki näkyy ja vaikuttaa, hyvässä ja pahassa.

Kyse on aina ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Maisema on fyysinen ja kulttuuri henkinen kotimme. Me synnymme kansalliseen kulttuuriin ja olemme sen osa. Kulttuuriin kuuluvat yhteisöille tyypilliset henkiset, aineelliset ja myös älylliset ja emotionaaliset piirteet.  Esteettisyys ja eheyden kaipuu on olennainen osa ihmismieltä.

Taiteella, kaikella kulttuurilla, on kansallinen merkityksensä. Se on osa muistiamme. Se juurruttaa ja kiinnittää meidät tähän suomalaiseen yhteisöön. Kaikkinaisen kulttuurin läsnäolo, sen tilat ja tapahtumat sekä kulttuuri- ja rakennusperintö ovat kansallinen ja paikallinen voimavara. 

Ne ovat mahdollisuus ylläpitää ihmisen, asujan identiteettiä ja samalla välittää tuleville sukupolville jotakin tuiki arvokasta ja sellaista mitä ei voi rahalla mitata.

Vaikka moni taiteen, kulttuurin ilmentymä syntyy yksin ja yksinäisyydessä ei se merkitse sitä, että emme tarvitsisi elämäämme rikastuttaville kulttuurikokemuksille tilaa - puitteita ulkona ja sisällä.

Hyvät kuulijat!

Porvoo on mitä mainioin kulttuurin keskittymä. Porvoossa on ollut ja on luovia ihmisiä, osaavia toiminnan organisoijia ja suuri joukko eri alojen taidokkaita tekijöitä ja harrastajia.

Voi mainiosti sanoa, että täältä löytyy aina koko vuoden kierrossa kulttuurijanoiselle virkistystä. Porvoo on tässäkin mielessä kokemisen paikka meille täällä asuville ja täällä vieraileville. Itäisellä Uudellamaalla kulttuuritarjonnan runsaus ei rajoitu vain Porvooseen. Eri puolilla on taiteilijoita ja taitajia, kulttuurin tiloja ja kulttuuriympäristöjä.

En ryhdy visioimaan tulevia. Totean vain uudelleen sen, että kulttuuri todella tarvitsee tilansa ja jos niitä ei ole, on ne tehtävä.

Päätin kuitenkin sanoa nyt näin julkisesti usein taustakeskusteluissa sanomani

Kahdella kansainvälisesti tunnustetulla ja maailmanmaineeseen yltäneellä porvoolaistaiteilijalla Albert Edelftillä ja Ville Vallgrenilla oli pitkään oma yhteinen nimikkomuseonsa keskellä Vanhaa Porvoota Museotorin laidalla. Näin ei ole enää. Tuo hieno ja uniikki museo on romutettu ja tilalle sisustettu kauppiastalo. Sellaisia on eri puolilla Suomea lukuisia.

Edelfelt-Vallgren museo oli ainutkertainen ja puhutteleva. Se antoi kävijälle mahdollisuuden keskellä meille kaikille rakasta ja matkailijain suosimaa ympäristöä, Vanhaa kaupunkia, tutustua näiden kahden arvostetun taiteilijan töihin. Samalla museo piti esillä - jo pelkällä nimellänsä - Porvoota todella merkittävänä kulttuurikaupunkina.

Pidän Edelfelt-Vallgren museon lakkauttamista skandaalimaisena, varsin ajattelemattomana tekona. Edelfelt-Vallgren museo on palautettava elämään ja näin kunnioitettava kahta suurta porvoolaistaiteilijaa ja heidän kansainvälistä ja kansallista merkitystään maamme taide-elämässä.

Edelfelt-Vallgren museon rehabiliointi avaisi myös suoran yhteyden Vanhan kaupungin tarjonnasta tänne Albert Edelfeltin ateljeemuseoon ja Villa Albertiin muun muassa yhteisellä pääsylipulla.

Uskon, että tästä Villa Albertista ja Edelfeltin ateljeemuseosta, näistä tiloista, kasvaa myös matkailullisesti tärkeä kohde ja tunnustettu osa itäuusmaalaista kulttuuritarjontaa.  

***
Galleristi, toimitusjohtaja Hanna Kaarina Syrjäläinen on tämän paikan kaikki kaikessa. Kiitos Syrjäläiselle ja Albert Edelfelt säätiölle mainiosti sujuneesta yhteistyöstä. Hanna Kaarinan puheenvuoron teemana on ”Haikko Albert Edelfeltin rakas kesäkoti”.

Toinen puhujamme on sipoolainen kuvataiteilija Tero Annanolli. Hän kertoo ympäristön merkityksestä kuvataiteessa. Tero on työskennellyt muun muassa Villa Lantessa Roomassa ja Pariisissa ja hänen teoksiaan on esillä Villa Albertin ensinäyttelyssä.

Tapahtumassa musiikista vastaa pianisti, Porvoonseudun musiikkiopiston opettaja Anu Holländer. Kiitän Syrjäläistä, Holländeriä ja Annanollia luvatuista esityksistä. Ja Teitä hyvä yleisö siitä, että olette paikalle saapuneet ja osoittaneet samalla kulttuuritahtoa.

Kimmo Kajaste,
maakuntaneuvos, Salvuksen puheenjohtaja